Asuntomme täällä on suuri ja mahtava. Kolme makuuhuonetta, kolme kylpyhuonetta, joista kahdessa amme, olohuone, ruokailutila, keittiö, maid's room ja majlis, eli seurusteluhuone, joka meillä toistaiseksi nököttää tyhjänä, kun emme ole vielä keksineet sille funktiota. Ja parveke. Neljännessä kerroksessa. Ei liene valittamista... Asiahan on vain niin, että kotona Suomessa meillä on ihana vanha rintamamiesnoppa ja valtava piha kasvimaineen, komposteineen, omena-, kirsikka- ja kriikunapuineen, on pionia, syreeniä ja muuta vanhan ajan perennaa, joten kerrostaloasunto 4. kerroksessa on hyyyvin vaikea sulattaa. Mutta tämän kanssa on elettävä – toistaiseksi – kunnes lähden ristiretkelle asuntotoimistoon vaatimaan pihallista versiota. Olisikohan joku lahja asuntotoimiston setämiehelle kiva yllätys: Aaltovaasi (nope), Mariskooli (hyih), Hackmannin kattila (ei) vai kenties Fiskarsin kirves (ymmärtäisi ehkä, että olen tosissani)? Eip, niin alhaisiin kuvioihin en lähde, vaikka jotkut kuulemma lahjontaa harjoittaakin.
Poikkesimme eräänä iltana tuttavaperheen luona. Heillä oli käynyt hyvä säkä asunnonjaossa, asuvat kyllä kerrostalossa, mutta katutasossa, ja kyseisen asunnon yhteydessä on pieni, muurilla aidattu piha. Piha, jolle puutarhuri oli tehnyt ihmeitä – vihreää nurmikkoa reunustaa ihanat kukkivat pensaat ja värikkäät kukat. Aivan ihana minipuutarha! Mainitsin, että haluaisin parvekkeellemmekin jotain kasveja (Ja taisin ihan ohimennen mainita pihattomuuden aiheuttaman katkeruudenkin, äh. Koko Ruwais sen varmaan tietää tässä vaiheessa, että tämä asia kismittää minua melkoisesti. Mur.) Tuttavaperheen rouva ehdotti, että kysyy puutarhuriltaan, voisiko tuoda meillekin jonkun plantun. Kiltti hän :)
Niinpä pari päivää myöhemmin ulko-ovellemme ilmestyi pieni hassusti englantia puhuva mies, joka kertoi saaneensa osoitteemme parvekkeen kukittamista varten. Mosaraf. Hän kävi kurkkaamassa parveketta ja kyseli, mitä haluaisimme sinne. "No ehkä muutama helppohoitoinen kasvi, bougainvillea olisi kiva... Ehkä 4 ruukkua on hyvä määrä". Sillä sanomisella aukaisimme eräänlaisen Pandoran lippaan, sillä siitä eteenpäin ilmestyi joka toinen päivä uusia ruukkuja ja parvekkeen etureuna täyttyi huimaa vauhtia. Ja nyt myös sivuseinät. Yritin sopia, että hoidan kasvit ja kastelen ne itse (sillä kaipaan vietävästi sormien tunkemista multaan), jos hän vain tuo tarvittavat lannoitteet yms. mutta herra puutarhurilla on ilmeisesti selektiivinen kuulo. Siten hän käy tunnollisesti kutakuinkin joka toinen päivä kastelemassa kukat. Tästä toki maksamme hänelle palkkaa.
"Muutama kasvi" pitää sisällään tällä hetkellä 35 ruukkua, näistä 10 kpl on bougainvilleaa. Eikä mikään maksanut mitään, paitsi jasmike. Kasvavat tuhatta ja sataa täällä lämmössä, esim. puutarhurin tuodessa bougainvilleat, ne olivat harvoja rankoja, nyt kaikki näyttää jo pensailta. Muutama kasvi sai myös uudet terrakotanväriset muoviruukut (ollaanhan muovitehtaan hoodeilla...) ja lannoitetta sekaan ja niin parvekkeella tuoksui ihanasti lehmä muutaman viikon.
Vaikka olikin mahtavaa, että parvekkeemme täyttyi, jossain vaiheessa oli jo pakko viheltää peli poikki rehujen tuonnissa, sillä olimme ajatelleet, että parvekkeelle mahtuisi myös pöytä ja pari tuolia. Nyt mahtuvat nippanappa.
Eikä siinä vielä kaikki. Parvekkeelle paistaa aurinko vain aamupäivällä, eikä lattiatasolle ihan kaikkialle, joten pohdin ääneen, olisiko joku penkki tms hyvä, että kasvit saisivat aurinkoa mahd. pitkään. Jos vaikka katsoisin Abu Dhabista jotain sopivaa... Ja eipä aikaakaan, kun eräänä iltana soi ovikello ja Mosaraf kavereineen toi kukkapöydän. Eikä ihan minkä tahansa kukkapöydän, vaan pakkauslaatikosta tms nykäistystä naulaisesta ja niittisestä rimasta ja laminaattilevystä kyhätyn – hmm, miten sen sanoisi kauniisti – todella romuromanttisen rakennelman. Olin sanaton. Todellakin. Petri taas, no, hänen oli paettava paikalta, ettei repeäisi siltä seisomalta nauruun. Minä sitten änkyttämään, että kiitos kovasti tuota juu sano, tuohan on kiva...
Pari päivää järkytystä sulateltuani päätin, että kukkapöytä on hieno, rustiikki. Bangladeshilaisen puusepän kädentyötä, vähän kuin ne designkäsityönä tehdyt suomalaiset sisustushalot, joista oli juttua taannoin. Tämä kyseinen designtuote vaatisi tosin pienen tuunauksen. Seuraavalla Abu Dhabin matkallamme ostin siis purkin maalia, ja eilen hyödynsin Linuksen päiväuniajan maalaamalla rakennelman turkoosiksi. Siitä tuli kuulkaas oikein kiva. Erikoinen, mutta kiva. Puutarhurisetä ei ole vielä nähnyt tätä uutta ilmettä, sillä tänään, kun hän soitti ovikelloa, meillä oli pienihmisen kanssa megalomaanisen räjähdekakkavaipan vaihtosessio kesken, enkä ehtinyt avaamaan ovea ennenkuin hän oli jo kaikonnut.
Sitten on tuo konttaava minipuutarhuri, joka on selvästi perinyt äitinsä multasormigeenit. Parvekkeelle pitäisi päästä aina ja koko ajan, mutta tällä hetkellä täällä on niin kuuma ulkona, ettei ovea voi pitää pitkiä aikoja auki. Samoin tuulisena päivänä ilmassa on niin paljon hiekkaa, että se tuo mukanaan parvekkeelle hiekkapinnoitteen, joten senkään takia ovea ei pidetä paljoakaan auki. Mutta kun ovi avataan, Linus on salamana paikalla ja seuraava salama iskee sadasosasekunnissa 1000 voltilla ensimmäiseen mahdolliseen ruukkuun, lehteen tai kukkaan. Herra pienimies tekee hämmästyttävällä nopeudella empiiriistä tukimusta kasvien ja niiden istutusmullan sekä lannoitteen koostumuksesta. Tänäänkin kävimme neuvottelua siitä, onko hyväksi syödä ruukusta kahmaistua intialaista lehmänlantalannoitepapanaa vai ei. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että ei. Linuksen mielestä taas olen tyhmä nipottaja.
Puutarhurista: Hän on suurperheen vanhin poika ja ainoa, joka on lähtenyt ulkomaille leveämmän leivän toivossa. Lähettää täältä kotiin pienestä palkastaan rahaa perheelleen, vaimolleen ja 10 kuukauden ikäiselle pojalleen ja on laskenut, että 15 kuukauden päästä hän on saanut niin paljon rahaa säästöön, että jos saa lomaa, hän voi lähteä käymään Bangladeshissa. Vaimoaan ja lastaan hän ei saa tänne, sillä hän ei ansaitse tarpeeksi voidakseen elättää täällä perhettään. Asuu tuolla hietikolla parakkikylässä muutaman sadan muun viheralueiden hoitajan kanssa.
Hiekkalaatikkomamasta: Lopetan sen kitinän suuresta, siististä parvekkeellisesta ja kylpyhuoneellisesta Ruwaisin kodistani, sillä minulla on sen lisäksi täällä omat rakkaani – mieheni ja 10 kk vanha poikani. Ja lennot kotiin ja takaisin tarvittaessa.
Kaikki on niin suhteellista. Ja parvekkeelle ryöpynneet kasvt ja kukat ovat aivan ihania!
Kiitos herttainen herra Mosaraf.
Poikkesimme eräänä iltana tuttavaperheen luona. Heillä oli käynyt hyvä säkä asunnonjaossa, asuvat kyllä kerrostalossa, mutta katutasossa, ja kyseisen asunnon yhteydessä on pieni, muurilla aidattu piha. Piha, jolle puutarhuri oli tehnyt ihmeitä – vihreää nurmikkoa reunustaa ihanat kukkivat pensaat ja värikkäät kukat. Aivan ihana minipuutarha! Mainitsin, että haluaisin parvekkeellemmekin jotain kasveja (Ja taisin ihan ohimennen mainita pihattomuuden aiheuttaman katkeruudenkin, äh. Koko Ruwais sen varmaan tietää tässä vaiheessa, että tämä asia kismittää minua melkoisesti. Mur.) Tuttavaperheen rouva ehdotti, että kysyy puutarhuriltaan, voisiko tuoda meillekin jonkun plantun. Kiltti hän :)
Niinpä pari päivää myöhemmin ulko-ovellemme ilmestyi pieni hassusti englantia puhuva mies, joka kertoi saaneensa osoitteemme parvekkeen kukittamista varten. Mosaraf. Hän kävi kurkkaamassa parveketta ja kyseli, mitä haluaisimme sinne. "No ehkä muutama helppohoitoinen kasvi, bougainvillea olisi kiva... Ehkä 4 ruukkua on hyvä määrä". Sillä sanomisella aukaisimme eräänlaisen Pandoran lippaan, sillä siitä eteenpäin ilmestyi joka toinen päivä uusia ruukkuja ja parvekkeen etureuna täyttyi huimaa vauhtia. Ja nyt myös sivuseinät. Yritin sopia, että hoidan kasvit ja kastelen ne itse (sillä kaipaan vietävästi sormien tunkemista multaan), jos hän vain tuo tarvittavat lannoitteet yms. mutta herra puutarhurilla on ilmeisesti selektiivinen kuulo. Siten hän käy tunnollisesti kutakuinkin joka toinen päivä kastelemassa kukat. Tästä toki maksamme hänelle palkkaa.
 |
| Ensimmäinen kukkiva bougainvillea |
"Muutama kasvi" pitää sisällään tällä hetkellä 35 ruukkua, näistä 10 kpl on bougainvilleaa. Eikä mikään maksanut mitään, paitsi jasmike. Kasvavat tuhatta ja sataa täällä lämmössä, esim. puutarhurin tuodessa bougainvilleat, ne olivat harvoja rankoja, nyt kaikki näyttää jo pensailta. Muutama kasvi sai myös uudet terrakotanväriset muoviruukut (ollaanhan muovitehtaan hoodeilla...) ja lannoitetta sekaan ja niin parvekkeella tuoksui ihanasti lehmä muutaman viikon.
Vaikka olikin mahtavaa, että parvekkeemme täyttyi, jossain vaiheessa oli jo pakko viheltää peli poikki rehujen tuonnissa, sillä olimme ajatelleet, että parvekkeelle mahtuisi myös pöytä ja pari tuolia. Nyt mahtuvat nippanappa.
 |
| Nämäkin kukat olivat ihan nysiä kuukausi sitten, nyt ryöppyävät ruukkujen reunojen yli |
Eikä siinä vielä kaikki. Parvekkeelle paistaa aurinko vain aamupäivällä, eikä lattiatasolle ihan kaikkialle, joten pohdin ääneen, olisiko joku penkki tms hyvä, että kasvit saisivat aurinkoa mahd. pitkään. Jos vaikka katsoisin Abu Dhabista jotain sopivaa... Ja eipä aikaakaan, kun eräänä iltana soi ovikello ja Mosaraf kavereineen toi kukkapöydän. Eikä ihan minkä tahansa kukkapöydän, vaan pakkauslaatikosta tms nykäistystä naulaisesta ja niittisestä rimasta ja laminaattilevystä kyhätyn – hmm, miten sen sanoisi kauniisti – todella romuromanttisen rakennelman. Olin sanaton. Todellakin. Petri taas, no, hänen oli paettava paikalta, ettei repeäisi siltä seisomalta nauruun. Minä sitten änkyttämään, että kiitos kovasti tuota juu sano, tuohan on kiva...
 |
| Kukkis alkuperäisessä kuosissaan |
Pari päivää järkytystä sulateltuani päätin, että kukkapöytä on hieno, rustiikki. Bangladeshilaisen puusepän kädentyötä, vähän kuin ne designkäsityönä tehdyt suomalaiset sisustushalot, joista oli juttua taannoin. Tämä kyseinen designtuote vaatisi tosin pienen tuunauksen. Seuraavalla Abu Dhabin matkallamme ostin siis purkin maalia, ja eilen hyödynsin Linuksen päiväuniajan maalaamalla rakennelman turkoosiksi. Siitä tuli kuulkaas oikein kiva. Erikoinen, mutta kiva. Puutarhurisetä ei ole vielä nähnyt tätä uutta ilmettä, sillä tänään, kun hän soitti ovikelloa, meillä oli pienihmisen kanssa megalomaanisen räjähdekakkavaipan vaihtosessio kesken, enkä ehtinyt avaamaan ovea ennenkuin hän oli jo kaikonnut.
 |
| Kukkis maalauksen jälkeen |
Sitten on tuo konttaava minipuutarhuri, joka on selvästi perinyt äitinsä multasormigeenit. Parvekkeelle pitäisi päästä aina ja koko ajan, mutta tällä hetkellä täällä on niin kuuma ulkona, ettei ovea voi pitää pitkiä aikoja auki. Samoin tuulisena päivänä ilmassa on niin paljon hiekkaa, että se tuo mukanaan parvekkeelle hiekkapinnoitteen, joten senkään takia ovea ei pidetä paljoakaan auki. Mutta kun ovi avataan, Linus on salamana paikalla ja seuraava salama iskee sadasosasekunnissa 1000 voltilla ensimmäiseen mahdolliseen ruukkuun, lehteen tai kukkaan. Herra pienimies tekee hämmästyttävällä nopeudella empiiriistä tukimusta kasvien ja niiden istutusmullan sekä lannoitteen koostumuksesta. Tänäänkin kävimme neuvottelua siitä, onko hyväksi syödä ruukusta kahmaistua intialaista lehmänlantalannoitepapanaa vai ei. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että ei. Linuksen mielestä taas olen tyhmä nipottaja.
Puutarhurista: Hän on suurperheen vanhin poika ja ainoa, joka on lähtenyt ulkomaille leveämmän leivän toivossa. Lähettää täältä kotiin pienestä palkastaan rahaa perheelleen, vaimolleen ja 10 kuukauden ikäiselle pojalleen ja on laskenut, että 15 kuukauden päästä hän on saanut niin paljon rahaa säästöön, että jos saa lomaa, hän voi lähteä käymään Bangladeshissa. Vaimoaan ja lastaan hän ei saa tänne, sillä hän ei ansaitse tarpeeksi voidakseen elättää täällä perhettään. Asuu tuolla hietikolla parakkikylässä muutaman sadan muun viheralueiden hoitajan kanssa.
Hiekkalaatikkomamasta: Lopetan sen kitinän suuresta, siististä parvekkeellisesta ja kylpyhuoneellisesta Ruwaisin kodistani, sillä minulla on sen lisäksi täällä omat rakkaani – mieheni ja 10 kk vanha poikani. Ja lennot kotiin ja takaisin tarvittaessa.
Kaikki on niin suhteellista. Ja parvekkeelle ryöpynneet kasvt ja kukat ovat aivan ihania!
Kiitos herttainen herra Mosaraf.
 |
| Ahkeraliisa? |
