Lähdettiin taas eräänä torstai-aamuna isolle kirkolle täältä Abu Dhabin sheikkikunnan takamailta. Hakemaan sitä ajokorttia, joka superdieetin jälkimainingeissa oli jäänyt hakematta. Sen VOI toki hakea täälläkin, mutta erään tahon kertomus parin viikon mittaisesta prosessista, jossa mm. paikka A. otti kuvan ajokorttia varten, mutta ei osannut lähettää sitä paikkaan B. josta kortin olisi muuten voinut noutaa – edellyttäen että paikassa A. olisi ollut silmälääkäri paikalla ennen hakijan paikkaan B. menoa, mutta ei ollut jne jne... Koimme siis helpommaksi ajaa aamutuimaan 240 km ja hoitaa asia parissa tunnissa pääkaupungissa, jonka jälkeen voisimme jo puolenpäivän aikaan ottaa aurinkoa ja rentoutua hotellin allasalueella ennen illallista. Mielikuvissamme siis. Sillä joillakin oli prosessi kestänyt sen pari tuntia.
- ota mukaan passi jossa on residence visa, ja pari kopiota siitä vielä varmuuden vuoksi + pari passikuvaa sekä jos sinulla jo on paikallinen ID-kortti tai sen hakemuskin riittää
- käännös suomalaisesta ajokortista arabiaksi: Alkarmel Legal Translation, Hamdan street, behind National Bank of Bahrain, opposite Crown Plaza Hotel, Abu Dhabi (puh. 050-4711774). Soita ja varmista että kääntäjä on paikalla (palestiinalainen vanha mies, oikein mukava ja ystävällinen, mutta ei osaa suomea!). Käyttää kulmassa olevaa Typing officea puhtaaksikirjoitukseen (15 AED). Käännös maksaa 100 AED.- mene Abu Dhabin poliisilaitokselle (avoinna muistaakseni klo 8 - 14, parasta mennä heti aamusta): Traffic and licensing office (27th street, opposite Police Academy, taksit tietää paikan yleensä hyvin), raput ylös, oikeanpuoleinen ovi, kysy tarvittaessa neuvoa suoraan edessä olevasta huoneesta jossa oli ystävällinen nuori mies (joka ennen teki käännökset jopa suomeksi, mutta sitten kai joku huomasi että ei hän osaa suomea ja siihen loppui se palvelu :) )- mene aulassa olevalle pyöreälle tiskille ja pyydä vuoronumero tai näytä ajokorttikäännöstä niin saat 2 vuoronumeroa, toinen näkötestiin joka on samassa aulassa oikealla.- käy näkötestissä, maksaa 25 AED- toinen vuoronumero on varsinaiselle ajokorttitiskille, jonka odotustilassa on yleensä väkeä- ajokorttitiskille pitää mennä kahdesti: ensin sinut rekisteröidään siinä ja virkailija syöttää sun tiedot systeemiin ja ottaa kuvan. Kun kortti on valmis, hän huutaa sinut hakemaan sen ja saat onnittelutekstiviestin että olet saanut ajokortin :). Ajokortti maksaa 200 AED- poliisilaitoksen puh. 600533333, web: www.adpolice.gov.ae
Tosin tämä tulostehan oli näppärästi kotona 240 km päässä. Eipä hätiä, onneksi on kännykkä, josta lukea sähköpostit ja onneksi oli ne kaikki kaikenmaailman kopiot passista ja viisumista, vain passikuvat puuttui, mutta ne ehtisimme otattaa käden käänteessä jossain välissä.
Ensin veisimme siis ajokortin käännöstoimistoon, jossa reipas kääntäjäsetä muuttaisi suomalais-ugrilaisen runokielemme arabiaksi yhdellä ranneliikkeellä. Tuttumme neuvoman käännöstoimiston sijaan satuimme osumaan ennen käyttämämme toimiston eteen, joten sinne! Mies ja lapsonen odottivat autossa, kun minä kipaisin ihailemaan ranneliikettä. Se jäi tosin näkemättä, sillä jossain vaiheessa vuotta oli tullut voimaan laki, jonka mukaan käännöstoimisto ei saa kääntää suomenkielestä suoraan arabiaksi, vaan ensin pitää muunkielinen kortti käännättää suurlähetystössä englanniksi ja sitten käännättää se englannista arabiaksi käännöstoimistossa.
Tosin tämä tulostehan oli näppärästi kotona 240 km päässä. Eipä hätiä, onneksi on kännykkä, josta lukea sähköpostit ja onneksi oli ne kaikki kaikenmaailman kopiot passista ja viisumista, vain passikuvat puuttui, mutta ne ehtisimme otattaa käden käänteessä jossain välissä.
Ensin veisimme siis ajokortin käännöstoimistoon, jossa reipas kääntäjäsetä muuttaisi suomalais-ugrilaisen runokielemme arabiaksi yhdellä ranneliikkeellä. Tuttumme neuvoman käännöstoimiston sijaan satuimme osumaan ennen käyttämämme toimiston eteen, joten sinne! Mies ja lapsonen odottivat autossa, kun minä kipaisin ihailemaan ranneliikettä. Se jäi tosin näkemättä, sillä jossain vaiheessa vuotta oli tullut voimaan laki, jonka mukaan käännöstoimisto ei saa kääntää suomenkielestä suoraan arabiaksi, vaan ensin pitää muunkielinen kortti käännättää suurlähetystössä englanniksi ja sitten käännättää se englannista arabiaksi käännöstoimistossa.
Joten siitä suhasimme suurlähetystöön. ystävällinen setä lasiluukun takana otti passini ja ajokorttini mutta valitteli, että henkilö, joka käännöksen tekee, on kokouksessa, ja mennee tunti jos toinenkin, ennenkuin käännöstyö etenee, joten jos vaikka haluamme käydä kahvilla odottaessa, he sitten soittaisivat, kun käännös on valmis... Lähdimme siis ottamaan passikuvat. Intialainen fotoliike ottikin elämäni ensimmäisen sivistyneen näköisen passikuvan, wuuhuu! Eikä hintakaan päätä huimannut – nippelitietoisku: 20 AED (4 euroa) kahdeksasta kuvasta sekä sarjanumero, jos joskus haluaisin tilata niitä lisää (tämä on täällä erittäin tarpeellinen palvelu, sillä passikuvia tarvitaan milloin missäkin). Nautittuamme lounaan loistavassa C House Caféssa sainkin soiton, että passi, ajokortti ja käännös on noudettavissa, toisin kuin tuttavamme 100 AED:n niin 300 AED:n tarjoushintaan. Maksoin ja kiitin ja ilokseni käännös olikin tehty suoraan arabiaksi. Kello oli tässä vaiheessa 13.00. Pienen pohdinnan jälkeen löysimme perille Traffic and licensing officeenkin, jonka löytämiseen liikenteineen meni n. tunti.
Menin vastaanottotiskille kertomaan, että olen hakemassa ajokorttia. Setämies neuvoi minut toiselle tiskille, josta neuvoivat takaisin tälle ensimmäiselle, jolla kerroin uudelleen saman asiani, jonka jälkeen sain kuin sainkin vuoronumerot. Ensin silmälääkärille. Lääkäritäti oli ilmeisen tympääntynyt liukuhihnatyöhönsä – mitä kirjaimia madam näkee seinällä? Madam luetteli, täti laittoi rastin ruutuun. Seuraavaksi madam luetteli värisokeustestien numerot. Uusi rasti ruutuun, leima paperiin ja passitus seuraavalle tiskille. Vuoronumero vastasi jotain 1329 ja vuorossa oli vasta 1270, ja sehän tiesi mukavaa odottelua naisten odotusosaastolla, jonne ei miehillä ollut asiaa. Minun miehet siis lähtivät leikkimään Licensing officen käytäville minun jäädessäni odottamaan. Pienimies jaksoi ihmeellisen kauan iloisena touhuta, jopa senkin jälkeen, kun oli kakkinut housuihinsa ja haisi melkoisen pahalle. Vaihtaa ei voinut laitoksen vessassa, sillä siellä ei ollut siivuakaan paperia. Kuulemma.
Tulihan se oma vuoronikin aikanaan. Rouva Arab nappasi pakolliset asiakirjakopiot, passikuvan ja valtaisan luotettavan silmälääkärin lausunnon ja naputteli koneelle tietoni. Ja otti kuvan ajokorttia varten. Eh? Entä se pakollinen passikuva? Niin, sehän oli vain arkistointia varten se... Sitten rouva passitti minut takaisin odottamaan. Sitä, että ajokorttini valmistuttua etunimi huudettaisiin suureen ääneen sieltä tiskin takaa pikku naurunpyrähdysten saattelemana. Edelliset viranomaisvirastokäynnit maassaoloviisumin tiimoilta ovat jo nimittäin opettaneet, että minullapa se on - hihihi - vasta hassu -kjähkjäh - nimi - hehheh - että wuhhuhhuu - tulkaa hei kolleegat tsiigaamaan!!
"Is your name REALLY Ninja!!??" "Yeah, really!"
Olisinkin ollut mies ja vaikkapa Abdollah, sen nimen kajahtaessa ilmoille ainakin 3 miestä nousi pystyyn. Tai Rana, hyvin yleinen naisen nimi. Mutta, hihihi, nytpä olenkin, hohoho, Ninja. Really ;)
Vaan toisin kävi, Rouva Arab huitoi minut hiljaa ja hienotunteisesti takaisin tiskille – "madam, come here"– ja niin minulla oli vihdoin viimein U.A.E:n virallinen ajokortti kourassani, tasan klo 16 iltapäivällä. Prosessiin meni siis työpäivän verran aikaa. Ei sen enempää. Kahden tunnin sijaan. Mutta sitä ajokorttionnittelutekstiviestiä odottelen edelleen. Jos jollain on huoli haisulin vaipasta, niin se vaihdettiin autossa Licensing officen parkkipaikalla ennen hotellille lähtöä.
"Is your name REALLY Ninja!!??" "Yeah, really!"
Olisinkin ollut mies ja vaikkapa Abdollah, sen nimen kajahtaessa ilmoille ainakin 3 miestä nousi pystyyn. Tai Rana, hyvin yleinen naisen nimi. Mutta, hihihi, nytpä olenkin, hohoho, Ninja. Really ;)
Vaan toisin kävi, Rouva Arab huitoi minut hiljaa ja hienotunteisesti takaisin tiskille – "madam, come here"– ja niin minulla oli vihdoin viimein U.A.E:n virallinen ajokortti kourassani, tasan klo 16 iltapäivällä. Prosessiin meni siis työpäivän verran aikaa. Ei sen enempää. Kahden tunnin sijaan. Mutta sitä ajokorttionnittelutekstiviestiä odottelen edelleen. Jos jollain on huoli haisulin vaipasta, niin se vaihdettiin autossa Licensing officen parkkipaikalla ennen hotellille lähtöä.
Ilon ja riemun ajokorttipäivää juhlistimme menemällä Sheraton-hotellin altaalle Arabian pimenevässä illassa. Päivän sankarijaksaja Linus jaksoi vielä tunnin verran polskutella, jonka jälkeen Unimasan paikallinen virkaveli heitti kourallisen rantahiekkaa silmiin. Ja tehokkaasti heittikin, sillä me saimme illastaa pitkästä aikaa aivan kahdestaan mieheni kanssa espanjalaisessa ravintolassa Linuksen nukkuessa rattaissa pöytämme vieressä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti