Aamiaiselle Thairuuan kokkauskurssille?

Kävipä eräänä keksiviikkoaamuna – viime viikolla – kuten toisinaan, että aamulla oli hiukan kiire ennen jälkikasvun viemistä daycareen. 

Linuksen aamupuuron syöttö kun ei aina ole niin läpihuutojuttu. Menneitä ovat ne päivät, jolloin lapsonen uteliaisuuttaan heitti huiviinsa kaikki, mitä tarjottiin, nyt pitää pohtia, onko tänään mannapuuroaamu vai ei. Vai ylipäätään syöntiaamu.

Toisinaan ei ole. Silloin karjutaan/kiljutaan/pidätetään hengitystä (hän, en minä) ja syöminen venyy ja paukkuu, katsotaan BBC:n lasten aamuohjelma – Roly Mo, Teletapit, Tweenies, Balamory (http://www.youtube.com/watch?v=QF8NuixS78U, että lukija voi saada tästä itselleen loppupäivän korvamadon) ja Poetry Pie (toinen toukka toiseen korvaan: http://www.youtube.com/watch?v=0Q6YS6QnL-g) ja siinä vaiheessa kun lastenohjelmat loppuu ja alkaa Toinen jalka haudassa, samaistun ohjelman titteliin vahvasti, harmaat hiukset ovat lisääntyneet yhdessä aamussa huomattavasti ja nauru(itku)rypyt syventyneet entisestään. Mutta lapsi on syötetty. Mama ei. Ei se mitään, mama elää pyhällä hengellä yhden daycare-reissun.

Pääsimme siis sittenkin lähtemään Linuksen kanssa ajoissa päiväkotiin, jonka jälkeen ajattelin rauhassa nauttia kotona aamiaisen, ottaa ehkä hiukan aurinkoa tai vaihtoehtoisesti siivota... Toisin kävi. Voi harmi. Ilmeni daycaren parkkipaikalla, että puhelimeeni oli edellisenä iltana laitettu tekstiviesti tänä aamuna tapahtuvasta Thai-ruuanvalmistuskurssista erään thaimaalaisen ruotsalaisrouvan luona, ja kyseinen kokkailu aloitettaisiin klo 09 Central marketin Fish marketista, kalahallista tekemällä ensin tarvittavat ostokset. Viestiä en ollut ehtinyt vielä lukea, sillä puhelimeni oli viettänyt yönsä autossa, mutta kun nyt asia minulle selvisi, aamiainen unohtui plop ja suuntasin ruskean salamamme (sehän kuulostaa kivalta, mutta auton väri ON ruskea) kohti Central Markettia – noin kahdenkymmenenviiden mutkan kautta. Tulipa kantapään ja työmaiden ja tietyömonttujen ja liikenneympyröiden ja linja-autoaseman kautta todettua, etten ihan tarkalleen tiennyt Central Marketin sijaintia, olin tähän asti vain istunut kyydissä ja vieläpä illlalla pimeässä. Nyt tiedän. Se on nimensä mukaan siellä kaiken maailman asioiden takana. Piilossa. 

Kello oli siinä vaiheessa jo hitusen enemmän kuin yhdeksän, joten ostoskierros oli loppusuoralla Fish marketin eräässä nurkassa pienenpienessä kaupassa, josta löytyy thaikokkailuun vaikka ja mitä. 

Shoppailun jälkeen marketin pihasta lähti rouvakaravaani ajamaan kohti villakotisokkeloita (ei siis lampaanvilla, vaan talo), ja perillä odotti jo hurmaava, ihana, iloinen, naurua ja paljon puhetta rönsyävä Choo, ruuanlaittokurssimme emäntä. Hän jakoi essuja niin pitkälle kuin niitä riitti ja sitten ruvettiin hommiin – Choo rupesi. Me muut teimme muistiinpanoja kynät sauhuten ja kännykkäkamerat välkkyen. Khai Phat met Mamuang valmistui hups vaan ranneliikkeellä ja seuraava kanainen, ananainen ja chilinen ruoka toisella iloisen höpötyksen säestyksellä. Lautaset kaapista ja syömään! Nyt vasta muistin syömättömän aamiaisen – Nälkä. Mikä ihana tekosyy maistaa ihan hiukan lisää.

Ruokailun jälkeen kahvia ja tuoretta ananasta nauttiess pohdimme, mitä ruokaa mikäkin kansalaisuus tarjoaisi ja opettaisi muut kokkaamaan. Suomalaista? Tuota... Karjalanpiirakoita? Karjalanpaistia Ruispuuro? Kaikki mukavan ruskeita asioita... Ehdotin, että toisin seuraavalta kotimaanmatkaltani eväät suomalaisen perinneruuan keittoon. Kurssi olisi nopea ja ytimekäs:  Osallistujille jaetaan sipuli ja säilykepurkki Jalostajan hernekeittoa. Silputaan sipuli, avataan purkin kansi, kaadetaan sisältö kattilaan, lisätään hieman vettä. Nautitaan höyryävän kuuma keitto sipulisilpun kera. Namia. Ai eikö? No maksalaatikko? Ai ei sekään...? Ehdotuksia otetaan vastaan, mikä on sellainen suomalainen ruoka, jonka valmistuksen haluaisit opettaa muille?