Kotiäidin ja bébénkin arki alkoi sunnuntaina, viikko siitä, kun olimme tulleet maahan. Aamutuimaan ylös, lapselle kassiin eväät, vaipat ja unirätti ja mamalle kynä ja korvienvälinen kartta Daycareen - liikenneympyrä, toinen, kolmas, käännös, liikenneympyrä, toinen, kierrä, parkkeeraa, Ladys Clubille tapaamaan daycaretätejä. Sinne jäi Linus, ensimmäistä kertaa eroon äidistään, vieraiden ihmisten huomaan. Eikä kovastikaan katsonut perään, vaan rupesi innoissaan leikkimään uusilla leluilla. Hyvä niin.
Mama taas pyysi daycaresta ajo-ohjeet arabian kielikurssin pitopaikkaan (vähän kuin suunnistusta rastilta rastille tämä...), Ruwaisin tekniseen collegeen. Siellä vartija opasti perille luokkaan, jossa tervetulleiksi toivotti kourallinen suomalaisia, toinen belgialaisia ja yksi portugalilainen rouvashenkilö sekä opettajamme, hurmaava palestiinalainen herra Mohamed. Sekä mahdottomalta tuntuva arabian kieli. Eikun tulta päin ja aakkosten kimppuun! Jos ei muuta opi, niin ainakin kirjoitus on kaunista ja niitä koukeroita on hauska treenata sujuvan sieviksi ;)
Ensimmäisellä tunnilla opin ainakin, mikä on Alif. Se on A, joka lausutaan hiukan Ä-mäisesti, muttei ihan. Ja hevosytäville tiedoksi, hevonen on hesan, vahvalla S-äänteellä. Ja luonnollisesti tämä hesan-heppa on mieshevonen eli orrhi. Naishevoselle, tammalle on oma vässykämpi nimi, miesnäkökulmaisessa kulttuurissa kun olemme. En nyt muista sitä, sen verran vässykkä oli hän. Lisäksi opin, että herttainen opettajamme on mestari mutkistamaan asioita rönsyämällä kieliopillisiin koukeroihin - tietysti arabiaksi kirjoitettuina vielä - ja toteamaan mutkistaessaan, että "I don't want to confuse you"... Aha.
Pari nuorta kaunista abayaan sonnustautunutta arabiopiskelijatyttöä kävi luokassa ihmettelemässä, mitä me opiskelemme? Arabiaa, of course! M'tääh, oikeesti!? Siistii! Kui??!! olisi vastaus ollut vastaavanikäisellä suomenkielellä. For fun, totesi joku. Hauskaa on monenlaista. Ja onhan tuo oikeasti aika hassua, miten erilailla maailman kielet on muotoiltu ja muotoutunut. Arabiankielestä löytyy lainasanoja jopa suomalaisugrilaiseen kieleemme, salvaa haavoille muun muassa. Salwa on arabiaa ja tarkoittaa pelastusta, helpotusta suruun jne. Salwa on myös arabimaailmassa naisen nimi. Minua miellyttää erityisesti se, että miltei kaikilla nimillä on tarkoitus - esim. Mr. Mohamedin tytärten nimet ovat Punaposki, Kuu, Kaunis kukka ja pojat ovat Leijona ja toinen on nimetty kuuluisan arabialaisen ruonilijan mukaan.
Parituntisen kielikylvyn jälkeen hyppäsin autoon grillaten penkkiin ahterini ja polttaen rattiin kädenjäljet ja hain Linuksen kotiin daycaresta - sama likenneympyräkartta takaperin + yksi kääntävä liikenneympyrä (Ruwais on liikenneympyräin luvattu kylä, vähän sellainen pikku-Hollanti). Hänellä oli sujunut ensimmäinen leikkipäivä leikiten, vaikka äidin näkeminen olikin yltiöpäisen riemukasta. Heh, katse mammaan, halaus, heh, katse mammaan, halaus, heh, katse mammaan, halaus... Tuollaiseen ihailuun voisi vaikka tottua ;) Loppupäiväksi linnoittauduimme kotiin viileään odottamaan aurngonlaskua, jolloin pienen lapsen kanssa voi turvallisesti lähteä ulkoilemaan.
Mama taas pyysi daycaresta ajo-ohjeet arabian kielikurssin pitopaikkaan (vähän kuin suunnistusta rastilta rastille tämä...), Ruwaisin tekniseen collegeen. Siellä vartija opasti perille luokkaan, jossa tervetulleiksi toivotti kourallinen suomalaisia, toinen belgialaisia ja yksi portugalilainen rouvashenkilö sekä opettajamme, hurmaava palestiinalainen herra Mohamed. Sekä mahdottomalta tuntuva arabian kieli. Eikun tulta päin ja aakkosten kimppuun! Jos ei muuta opi, niin ainakin kirjoitus on kaunista ja niitä koukeroita on hauska treenata sujuvan sieviksi ;)
Ensimmäisellä tunnilla opin ainakin, mikä on Alif. Se on A, joka lausutaan hiukan Ä-mäisesti, muttei ihan. Ja hevosytäville tiedoksi, hevonen on hesan, vahvalla S-äänteellä. Ja luonnollisesti tämä hesan-heppa on mieshevonen eli orrhi. Naishevoselle, tammalle on oma vässykämpi nimi, miesnäkökulmaisessa kulttuurissa kun olemme. En nyt muista sitä, sen verran vässykkä oli hän. Lisäksi opin, että herttainen opettajamme on mestari mutkistamaan asioita rönsyämällä kieliopillisiin koukeroihin - tietysti arabiaksi kirjoitettuina vielä - ja toteamaan mutkistaessaan, että "I don't want to confuse you"... Aha.
Pari nuorta kaunista abayaan sonnustautunutta arabiopiskelijatyttöä kävi luokassa ihmettelemässä, mitä me opiskelemme? Arabiaa, of course! M'tääh, oikeesti!? Siistii! Kui??!! olisi vastaus ollut vastaavanikäisellä suomenkielellä. For fun, totesi joku. Hauskaa on monenlaista. Ja onhan tuo oikeasti aika hassua, miten erilailla maailman kielet on muotoiltu ja muotoutunut. Arabiankielestä löytyy lainasanoja jopa suomalaisugrilaiseen kieleemme, salvaa haavoille muun muassa. Salwa on arabiaa ja tarkoittaa pelastusta, helpotusta suruun jne. Salwa on myös arabimaailmassa naisen nimi. Minua miellyttää erityisesti se, että miltei kaikilla nimillä on tarkoitus - esim. Mr. Mohamedin tytärten nimet ovat Punaposki, Kuu, Kaunis kukka ja pojat ovat Leijona ja toinen on nimetty kuuluisan arabialaisen ruonilijan mukaan.
Parituntisen kielikylvyn jälkeen hyppäsin autoon grillaten penkkiin ahterini ja polttaen rattiin kädenjäljet ja hain Linuksen kotiin daycaresta - sama likenneympyräkartta takaperin + yksi kääntävä liikenneympyrä (Ruwais on liikenneympyräin luvattu kylä, vähän sellainen pikku-Hollanti). Hänellä oli sujunut ensimmäinen leikkipäivä leikiten, vaikka äidin näkeminen olikin yltiöpäisen riemukasta. Heh, katse mammaan, halaus, heh, katse mammaan, halaus, heh, katse mammaan, halaus... Tuollaiseen ihailuun voisi vaikka tottua ;) Loppupäiväksi linnoittauduimme kotiin viileään odottamaan aurngonlaskua, jolloin pienen lapsen kanssa voi turvallisesti lähteä ulkoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti